|
Perinteinen
Reaaliterapia on kuviteltujen ja todellisten psyyken traumojen
purkamista
pidättäytyen niissä faktoissa, joita meillä on tässä ja nyt, tänään. Keskeisintä on tiedostaa - "Kuka minä olen?" - "Mitä minulla on?" - "Mihin minä oikein olen menossa?" Vasta näiden faktojen pohjalta voidaan rakentaa tulevaisuutta ja katsoa tarvittavalta osuudelta menneisyyteen. Mikäli menneisyyden tilanteet ovat olleet traumaattisia, niitä ei suinkaan tarvitse, eikä pidäkään enää elää uudelleen läpi, vaan ne on hyväksyttävä omaan elämänhistoriaan kuuluvina tilanteina, ajanjaksoina ja tähän päivään jälkiään jättäneinä tosiasioina. Ne ovat kuin valokuvat albumissa: koko ajan enemmän hämärtyviä, muistin varaisia ja myös ajan, muiden tapahtumien ja tunteiden muovaamia muistikuvia. Niistä muistoista otetaan talteen vain sellaiset, joista voidaan saada jotakin oppia elämän eteenpäin viemistä varten. Reaaliterapiassa ei pisteytetä musteläiskiä, eikä tehdä rasti-ruutuun -kyselyjä, vaan autetaan ihmistä avaamaan omat silmänsä oman elämänsä tosiasioille, itkemään ja nauramaan itselleen ja omalle hulluudelleen, ymmärtämään itseään, kestämään itseään ja löytämään samalla myös omat ainutlaatuiset ominaisuutensa ja voimavaransa eli rakastamaan itseään. |
